Älä elämää pelkää

Riippuvuuksista kärsivä nainen katsoo peiliin näkemättä itseään.  Paha olo saa ottamaan yhden lasin viiniä silloin, toisen tällöin. Särkylääkkeitä saattaa mennä alas samalla huuhtelulla päänsärkyyn, selkäsärkyyn, milloin mihinkin olotilaan. Pikkuhiljaa määrät kasvavat. Nainen ei osaa pukea sanoiksi tarpeitaan, ilojaan eikä surujaan terveen itsekkäästi. Kiltiksi kasvatetun häpeä kasvaa. Nainen on kutistunut rooliinsa. Nainen leipoo ja laittaa kotia. Hän on hyvä vaimo ja äiti, kunnianhimoinen työntekijä ja isänsä omaishoitaja. Toisten kehut kannustavat jatkamaan. Viinipullo kuiskuttelee suloisesti peilissä. Sen nainen on oppinut näkemään. Pullo pelastaa tyhjyydeltä. Päänsärky antaa luvan tarttua pilleriin.

Ajan kuluessa nainen on saanut peiliin uudenlaisen kuvan. Peilistä näkyy marttyyrin kruunu. Pullopiilo ja pillerit ovat löytyneet jo ajat sitten. Hänen rakkaansa ovat pettäneet hänet. Tuo suloisen juovuttava aine, ei enää anna lohtua vaan tunteen menetyksestä.. Hän ymmärtää, että tuo ilon neste on muuttunut suruksi ja antanut valheellisen hallinnan tunteen. Pillerit särkyyn ovat särkeneet sydämen. Liian kiltti tekee pahaa itselleen ja muille. Rajojen puute on muuttunut rajattomuudeksi. Pullo antaa syyn olla muille vihainen. Jaksaako nainen enää?

Omakotitalo vaihtui ajat sitten vuokrakaksioksi. Perhe elämä häpeän tunteeksi. Asiantuntijatyö päivittäisten pullojen ja rahan laskemiseksi. Tavatessaan vanhan ystävän – ainoan jäljellä olevan –”Älä elämää pelkää”, hän sanoo. Nainen katsoo peiliin ennen lähtöään. Kuvassa näkyvät kasvot, valmiina luopumaan rakkaistaan.

Kirjoittanut Kirsi Koskela, joka työskentelee Katkaisuhoitoyksikössä Hämeen palvelualueella.

Jätä kommentti

css.php