Ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Katri Lartaman esittäytyminen

Avasin tänä syksynä uuden sivun elämässäni ja palasin takaisin Hämeenlinnan A-klinikkatoimeen. Aloitin syyskuun alussa uudessa työtehtävässä ehkäisevän päihdetyön koordinaattorina. Odotan tulevaa syksyä ja talvea innolla välittämättä siitä, että vettä tuntuu tulevan tällä hetkellä vähän liikaakin. Olen menossa kohti uusia mielenkiintoisia haasteita.

Aloittaessa sosionomi opiskeluni vuonna 2000 minulle ei ollut itsestään selvää, että haluaisin päihdepuolelle töihin. Ohjaava opettajani Santalan Juha oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että minulta voisi löytyä osaamista juuri päihdetyön puolella. Hän kannusti minua ottamaan yhteyttä Hämeen Mokia ry:n toiminnan johtajaan Heinosen Jouniin etsiessäni itselleni syventävän harjoittelun harjoittelupaikkaa. Soitin Jounille ja sovimme ”haattattelupäivän” ja en ole katunut sitä puhelinsoittoa päivääkään.

Menin Hämeen Mokialle harjoitteluun ja sain sitä kautta hyvinkin laajan kuvan päihdetyöstä kolmannella sektorilla. Pääsin osallistumaan ohjaajan roolissa kuntouttavan työtoiminnan kurssille. Yksi  mielenkiintoinen kurssin osio oli grillikodan rakentaminen. Tämä rakennusprojekti ei ollut pelkästään kodan rakentamista. Kota suunniteltiin yhdessä ja mietittiin pala palalta miten se tehtäisiin.

Kota toimi eräänlaisena mielenmaisemana. Mietimme yhdessä minkälaisia perustuksia ihminen tarvitsee elämälleen ja minkälaisia asioita jokainen osallistuja haluaisi rakentaa perustusten päälle. Lopulta kodan valmistuttua pääsimme näköalapaikalle katsomaan tulevaisuuteen, minkälaisena kukin halusi tulevaisuutensa nähdä. Mietimme, minkälaisia tavoitteita ja toiveita jokainen näki omassa elämässään. Kuntouttavassa työtoiminnassa näkyi hyvin vahvasti yhteisöllisyys ja sosiaalipedagoginen innostaminen, mikä on yksi tärkeä ohjenuora kaikessa työssä mitä olen tähän saakka elämäni aikana tehnyt.

Ensimmäinen ”oikea” päihdetyön työpaikkani oli Lammilla Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa.  Pääsin työskentelemään monessa eri yhteisössä ja ottamaan yhdeksi työmenetelmäksi  pedagogisen draaman mietittäessä omaa päihteitten käyttöä. Seuraava päihdetyön kokemukseni olikin jo sitten Hämeenlinnan A-klinikkatoimessa Holstilan kuntoutumisyhteisössä. Holstilalassa työskentelyni aikana kohtasin monenlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen. Aloin ymmärtää koko ajan paremmin miten päihdeongelma on hyvin monimutkainen ja moniulotteinen ilmiö. Holstilan jälkeen jatkoin työtäni säätiöllä mutta eri yksikössä.

Työskennellessäni Living roomissa  ajatukseni siitä, miten jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään käyttää hän päihteitä tai ei, vahvistui. Kohtasin monenlaisia ihmiskohtaloita ja aina varsinkin nuoren ihmisen kohdalla ei ole helppoa seurata miten elämä luisuu käsistä ja elämä ja kuolema näyttäytyvät hyvinkin lähekkäin. Living roomin työkokemus oli hyvinkin tärkeä ammatillisen kasvun kannalta. Jokaisella ihmisellä löytyy halu tulla kohdatuksi ja kuulluksi ja kuulin monenlaisia haaveita ja unelmia, joita kohti ihmiset toivoivat pääsevänsä kenties joku päivä. Päihteet olivat kuitenkin usein osa jokapäiväistä elämää, mutta se ei tarkoittanut sitä etteikö unelmia voinut olla.

Oltuani aikani päihdetyössä halusin lähteä tekemään jotain ihan muuta ja menin töihin Hämeenlinnan Setlementti ry:n, jossa työskentelin  Tukikoti- ja Tukiverkko –projektissa. Näiden vuosien aikana ymmärrykseni koettujen traumojen siirtymisestä sukupolvelta toiselle ja yleensäkin ymmärrys menneisyyden vaikutuksista nykyhetkeen vahvistui. Sukupuun merkitys ihmisen elämässä ja tiettyjen opittujen mallien katkaiseminen tuntuvat sopivan hyvin ehkäisevän päihdetyön ajatteluun.  Suomen historia ja se, miten sodan aikaisista ajoista ei ole kauaakaan aikaa olisi mielestäni hyvä ottaa huomioon. Murtuneet miehet, jotka tulivat rintamalta, osaamatta kenties kertoa sodan aikana kokemistaan kauhuista, tarttuivat pulloon. Voidaanko ajatella että pulloon tarttumisen malli yhtenä ratkaisumallina elämän karikoissa on juurtunut hyvinkin syvälle kulttuuriimme niin että sitä ei enää edes nähdä, koska se on oikeastaan yleisesti hyväksytty tapa ratkaista pahaa oloa läpi sukupolvien?

Vapaaehtoistoiminta ja kansalaistoiminta ovat lähellä sydäntäni. Samoin ajatus siitä että yhteisössä on voimaa ja jokainen voi vaikuttaa elämäänsä. Uskon ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan, uskon siihen että jokaisesta ihmisestä löytyy voimia vaikuttaa omaan elämäänsä, olla oman elämänsä asiantuntija. Näen jokaisen asiakkaan ihmisenä, jolla on oma elämänkokemuksensa, historiansa, omat valintansa ja jostain syistä joku ihminen on päätynyt kierteeseen käyttää päihteitä, mikä ei kuitenkaan poista sitä tosi asiaa että me kaikki koemme samanlaisia tunteita ja haluamme tulla kohdatuksi ihmisenä. Joskus elämän solmukohdissa tarvitaan hetkeksi rinnalle kulkijaa, olkoon se sitten naapuri, ystävä, vapaaehtoistoimija tai työntekijä, tärkeässä roolissa joka tapauksessa.

Näen ehkäisevässä päihdetyössä mahdollisuuden vaikuttaa vielä silloin kun asiat eivät ole vielä menneet todella monimutkaisiksi. Näen toivoa ja tämä toivo on eräänlainen kipinä, joka innostaa minua työntekijänä miettimään miten voimme viedä ehkäisevää päihdetyötä eteenpäin ja saada ihmisiä, jokaista meistä miettimään miten voimme vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin elämään valinnoillamme. Haastaisinkin jokaista meistä miettimään yhteisön voimaa, sitä että jokaisella pienellä teolla voi olla suurikin merkitys. Toivon tältä syksyltä ja tulevalta sitä että saamme kehitettyä ehkäisevää päihdetyötä edelleen eteenpäin ja ehkäisevä päihdetyö tulisi koko ajan näkyvämmäksi. Tämän syksynä ehkäisevän päihdetyön viikon 45 sloganiksi  on valittu ”ala onnelliseksi ”ja olisi hienoa jos jokainen meistä voisi kokea  onnellisia hetkiä, myös ilman päihteitä.

2 kommenttia artikkeliin “Ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Katri Lartaman esittäytyminen”
  1. avatar Teppo Turja sanoo:

    Onnea työhösi. Vaikea on tänä päivänä löytää tärkeämpää.

  2. avatar Pentti Lemmetyinen sanoo:

    Katri! Onnea uuteen työhön. Hienoa, että saimme pitää sinut joukoissamme. Toivottavasti yhteistä pintaa löytyy jatkossakin.

Jätä kommentti

css.php