Ehkäisevän päihdetyön uusi koordinaattori Niina Kettunen esittäytyy

Tänä keväänä puhaltelee uudet Hämeenlinnan A-klinikkatoimessa, kun uusia työntekijöitä on rekrytoitu eri yksiköihin. Joten niin myös minä sain uuden työpaikan Ehkäisevän päihdetyön yksikössä koordinaattorina. Ensimmäisiin työtehtäviini kuuluu muun muassa blogi tekstin kirjoittaminen. Tarkoituksena tässä on tehdä pieni kurkistus minun työhistoriaani päihdetyössä.

Opiskellessani sairaanhoitajaksi oli minulla selkeä visio alusta alkaen siitä, että erikoistun opinnoissani päihde- ja mielenterveystyöhön ja näin tein. Mieleenpainuvin työharjoittelupaikkani oli Hämeenlinnan vankila, jossa olin useamman viikon Vankisairaalassa miesten päihdekuntoutusosastolla. Kokemukseni päihdetyöstä ovat alkaneet hyvin nurinkurisesta järjestyksestä ajatellen esimerkiksi iänikuista porttiteoriaa, mikä ajatuksena elää edelleen puhuttaessa päihteistä ja päihteidenkäytön aloituksesta. Kesätöihin hakeuduin Hämeenlinnan a-klinikkatoimen Terveysneuvontapiste Living roomiin, jonne sitten jäin useammaksi vuodeksi.  Siellä työtoimintaa ohjaa Harm reduction-ideologia, eli haittojen vähentäminen ja ehkäisy, jota tehdään mm. ruiskujen ja neulojen vaihtamisella ja tartuntatauti tiedottamisella ja testaamisella.

Pidin työstäni, mutta sisälläni kyti kuitenkin ajatus oman osaamisen kehittämisestä ja kiinnostus kokea mitä kaikkea muuta olisi tarjolla päihdetyön saralla. Kevät on uudistumisen aikaa, kukat kukkivat, aurinko lämmittää ja ajatukset heräilee talven pakkasilta. Sain mahdollisuuden lähteä mukaan hanketyöhön ja tartuin siihen heti. Nyt on mentävä jos jotain uutta näkökulmaa haluan. Välittäjä 2009-hankkeen Hämeen-osahankkeessa toimin Kehittäjäpäihdetyöntekijänä ja vastuulleni kuului Hämeenlinnan Kotihoidon kehittämisprosessi. Tavoitteena oli kotiin vietävien palveluiden kehittäminen päihde- ja mielenterveysnäkökulmasta Hämeenlinnan Kotihoidossa.

Hanketyötä tein fyysisesti samassa toimipisteessä missä Ehkäisevän päihdetyön tilat ovat. Tutustuin nykyiseen työpariini ja lähiesimieheeni Mira Roineeseen ja joitakin ajatuksia ja yhteistyö kuvioita silloin viriteltiin. Hankeaikana perehdyin hieman enemmän ehkäisevään päihdetyöhön ylipäänsä koska yhtenä prosessina oli Päijät-Hämeen ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön seutukoordinaatiokokeilu. Eihän ehkäisevä päihdetyö kuitenkaan täysin vierasta ole ollut, ajatellen, että se on kuulunut olennaisesti työnkuvaani koko ajan. Hankkeen päätyttyä siirryin kotihoitoon psykiatriseksi sairaanhoitajaksi jatkamaan hankkeessa alkanutta toimintaa. Työhöni liittyi vahvasti päihdetyö ja sen eri muodot. Kotihoidon henkilöstön kanssa kehkeytyi hyviä keskusteluja päihteistä ja sen aiheuttamista ongelmista kotihoidossa. Esimerkiksi miten asiakkaiden päihteidenkäyttö vaikeuttaa hyvää hoitotyötä.

Ehkäisevän päihdetyön koordinaattoria haettiin Mol:n sivuilla. Syttyi halu, innostus ja kiinnostus. Tuo on sitä mitä minä nyt haluan. Päädyin tähän porttiteorian portille sieltä pellolta tai miksi sitä ikinä kutsuisinkaan missä olin seikkaillut. Siellä näin sitä raadollisuutta päihdemaailmasta ja mihin päihteidenkäytössä yleensä päätyy, kärjistetysti sanottuna vankiloihin, mielisairaaloihin ja ennenaikaisiin kuolemiin. Mitä me kaikki, eli kansalaiset, voisimme tehdä toisin välttääksemme näitä liiallisen päihteidenkäytön seuraamuksia. Ehkäisevää päihdetyötä ohjaa Seudullinen mielenterveys- ja päihdetyön toimintaohjelma 2010-2015. Siinä yhtenä visiona on, että kaikki – ammattilaiset, kuntalaiset ja järjestötoimijat – vaikuttavat toiminnallaan ja valinnoillaan mielenterveys- ja päihdeasioihin. Perehdytystä ja perehtymistä on siis ollut lähiviikkoina tiiviisti ja intensiivisesti. Suunnittelu ja visiointi yhdessä niin työparina ja verkostoissa voi nyt alkaa! Päihteet puhuttavat ja etenkin näin keväällä, kun ne kaikki kukkaset alkavat kukkimaan.  Mitä kaikkea tämä kevät tuokaan tullessaan ehkäisevän päihdetyön saralla?

3 kommenttia artikkeliin “Ehkäisevän päihdetyön uusi koordinaattori Niina Kettunen esittäytyy”
  1. avatar teknopappa sanoo:

    En tiedä tarkkaan mikä on päihdetyön koordinaattorin toimenkuva, joka ei mulle ainakaan selvinnyt eka lukemisella. Päihdetyö on tärkeää työtä toivottavasti se ei vain jää kirjoituspöydän takaa tehtäväksi tai lämpimissä sisätiloissa tapahtuvaksi toiminnaksi. Luulen että ne henkilöt joilla vauhti on kova alkon suhteen niin eivät kerkeä paljon blogeja lukemaan.. Teen työmatkaa junalla etelään (yli10v) ja olen viime vuosina havainnut työmatkoilla että alkoholisoituneita ihmisiä näkee kadulla enenemissä määrin joihin pitäisi jollakin tapaa jonkun tahon konkreettisesti puuttua tai tarjota apua kadulla. Seurasin tänä talvena asemalla henkilöitä jotka aina aamulla ilmautuivat asema halliin lämmittelemään. Toinen oli nuori ja toinen iäkäs herra molemmat eivät odottaneet junaa vaan nukkuivat penkillä ja lämpimään patteriin nojaten koko talven ajan, Toinen jonkun verran alkoon menevän näköinen,mutta… Onko vanhusten oikea paikka kadulla ? Mikä on tällaisten ihmisten kohtalo jotka elävät kadulla osa työkuntoisiakin?! Onko sekään oikein että kunto menee niin heikoksi, että heidät viedään sairaalaan kuntoutumaan ja tämän jälkeen taas kadulle eli kierre jatkuu ja yhteiskunta tämänkin ”lystin” maksaa.

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Niina!
    Olen koko aikuisikäni pitänyt alkoholismia pikemminkin huonona tapana kuin sairautena. Olkoon nimike mikä tahansa, ongelma lisääntyy koko ajan.
    Olen kostean sukupolven edustaja: kun sain ostaa keskikaljaa, minua neljä vuotta vanhemmilla pojilla oli viinakortti. Murros oli suurempi kuin silloin ymmärsikään. Silloin moni nuori heitti henkensä alkoholin takia, mutta sitä pidettiin normaalina hävikkinä.
    Meiltä katosi kieltolain aikaan normaali suhtautuminen alkoholiin. Esimerkiksi isäni piti aina pulloa pöydän jalassa, ettei se näkyisi. Se oli kielletty hedelmä.
    Tässä on vissiin kaksi vaihtoehtoa: kiristää saatavuutta tai helpottaa sitä. Koska rajat ovat auki, jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköinen.
    Jos maitokaupasta saisi kirkasta viinaa, olisiko se ratkaisu?
    Minun mielestäni keskiolut pitäisi vetää Alkoon, ja Alkoja pitäisi olla joka taajamassa ja isommissa kylissä.
    Niiden kylkeen voisi kehittyä juusto- ja lihakauppoja, mihin en itsekään usko.
    Ongelmatapaukset kumminkin tulisivat kylässä helpommin huomioon.
    Hihamerkkeihin en usko, mutta ulkomaalaiset ihmettelevät, kuinka suomalaiset saavat puettua alkoholistinsa syksyisin punaisiin liiveihin ja lakkeihin.
    Menestystä työllesi t. Hessu K.

    • avatar aklinikka sanoo:

      ”Teknopappa” kyseli ehkäisevän päihdetyön koordinaattorin
      toimenkuvasta. Mukavaa, että työmme kiinnostaa! Ehkäisevä työ on vain
      yksi – mutta ainakin toiveemme mukaan tärkeä – osa Hämeenlinnan seudun
      asukkaille tarjolla olevia päihdepalveluita.

      Siinä missä A-klinikkatoimen hoitopalvelut keskittyvät erilaisista
      päihde- ja muista riippuvuusongelmista kärsivien hoitoon ja auttamiseen,
      meidän työmme pyrkimyksenä on ennaltaehkäistä näiden ongelmien
      kehittymistä. Työkenttä on laaja, mutta onneksi emme ole yksin: kaikki
      Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan Seudulliseen mielenterveys- ja
      päihdetyön toteuttamisohjelmaan
      sitoutuneet toimijat ovat
      ottaneet ehkäisevän työotteen lisäämisen yhteiseksi tavoitteekseen.

      Kun lähivuosina ehkäisevää työtä tehdään toivottavasti entistä
      aktiivisemmin läpi koko kuntasektorin, tarkoittaa se silloin, että
      päihdetyöntekijöiden ammattiosaamista tarvitaan entistä enemmän muilla
      sektoreilla toimivien ammattilaisten konsultoimisessa ja
      kouluttamisessa. Mm. sosiaali- ja terveyspuolen peruspalveluissa
      työskentelevien ammattilaisten päihdeosaamista lisäämällä, uskomme
      voivamme osaltamme vähentää pahojen riippuvuusongelmien kehittymistä.

      Ehkäisevän päihdetyön yksikön sivuille tulee tämän vuoden
      aikana – toivottavasti jo kesän aikana- kuvaus koko
      toimintakokonaisuudestamme. Jo nyt sivuilla kannattaa kuitenkin
      vierailla, jos esimerkiksi toteuttamamme toimenpiteet nuorten
      alkoholinkäytön vähentämiseksi kiinnostavat! Erityisesti tällä saralla
      tärkeänä pidämme Pakka-hankkeen perintönä jatkettua alkoholin
      saatavuuden rajoittamiseen keskittyvää työtä. Tältä saralta mainittakoon
      vaikkapa aktiivisessa yhteistyössä alkoholin vähittäismyyntiliikkeiden
      kanssa vielä tänä keväänä järjestettävä ”Älä välitä alkoholia
      alaikäisille” -kampanja. Tutkimusten mukaan välittäminen on edelleen iso
      ongelma: erityisesti nuorten täysi-ikäinen kaveripiiri välittää juomia
      alaikäisille, mutta yllättävän moni nuori kertoo myös omien vanhempiensa
      hankkivan lapsen viikonloppukaljat tai -siiderit.

      Kiitos myös Hessulle kommentista! Tuo alkoholin saatavuuden
      rajoittaminen on meitä suomalaisia kovasti säännöllisin väliajoin
      puhuttava tärkeä asia. Tuore Hämeenlinnassa ja Kotkassa toteutettu
      ostokoetutkimus osoitti, että Hämeenlinnan Alkoissa
      ikärajavalvonta toimii kiitettävästi.

      Varmasti muutkin valvonnan elementit voisivat toteutua helpommin, jos
      Hessun yhtenä vaihtoehtona esittämä keskikaljan palauttaminen
      viinakauppaan toteutuisi. Eri juttu toki on, ollaanko näin tiukkaan
      kontrollipolitiikkaan enää/vielä valmiita 🙂 Kovasti tiukempaan
      suuntaanhan alkoholipoliittinen ilmapiirimme on viimeisen kymmenen
      vuoden kuluessa kuitenkin muuttunut.. joten mene ja tiedä!

Jätä kommentti

css.php